Maailman terveysjärjestön maailmanlaajuinen tupakoinnin torjuntakonferenssi, COP11, joka päättyi viime viikolla Genevessä ja kokosi yhteen jäsenvaltiot keskustelemaan nikotiinin sääntelyn tulevaisuudesta. Konferenssin tarkoituksena oli alun perin vahvistaa tupakoinnin vastaista maailmanlaajuista taistelua, mutta lopulta paljastui kasvavia halkeamia WHO:n kieltolainsäädännössä ja selkeitä merkkejä maailmanlaajuisesta vastustuksesta sitä kohtaan, mitä monet hallitukset nyt pitävät institutionaalisena ylilyöntinä.
Koko konferenssin ajan WHO ja sen verkosto kansalaisjärjestöjä painostivat aggressiivisesti asettamaan toimenpiteet kuten höyrystinmakujen kiellot, tiukat nikotiinirajoitukset ja laajoja rajoituksia uudemmille tuotteille, kuten nikotiinipusseille. Kasvavasta todistusaineistosta huolimatta näyttäminen että nämä vaihtoehdot auttavat tupakoitsijoita lopettamaan ja vähentävät merkittävästi terveysriskejä, WHO:n lähestymistapaa pidettiin laajalti ideologisena, joka asetti jäykät kiellot etusijalle kehittyvän tieteellisen konsensuksen kustannuksella. Kuninkaallinen lääkärikorkeakoulu on vahvistanut, että höyryttely on huomattavasti vähemmän haitallista kuin tupakointi, ja Cochrane-arvostelut ovat havainneet, että se voi olla tehokas apu tupakoinnin lopettamiseen.
Vastarinta COP11-johdon ajamaa tiukkaa lähestymistapaa kohtaan voimistui viikon edetessä. Useat maat, jotka olivat yhä turhautuneempia ylhäältä alas -määräyksiin, kieltäytyivät hyväksymästä sitovia rajoituksia. Sen sijaan useat valtuuskunnat vaativat joustavampia, tieteeseen perustuvia kehyksiä, jotka kunnioittavat kansallisia olosuhteita ja kuluttajien valinnanvaraa. Uusi-Seelanti nousi esiin selkeimpänä esimerkkinä tästä kontrastista. Maa on noudattanut aggressiivista haittojen vähentämisstrategiaa kannustamalla tupakoitsijoita siirtymään höyryttelyyn ja on saavuttanut yhden maailman nopeimmista tupakointiasteen laskuista. Sen sijaan, että Uutta-Seelantia olisi pidetty mallina, se nostettiin julkisesti esiin konferenssissa ja sille annettiin niin sanottu "likainen tuhkakuppi" -leima. Tämä paljasti WHO:n byrokraattisessa kulttuurissa vallitsevan institutionaalisen vihamielisyyden haittojen vähentämistä kohtaan.
Erimielisyyksien syventyessä yksimielisyyden vaikutelman ylläpitäminen kävi yhä vaikeammaksi. Vastauksena WHO:hon kohdistui yhä useamman jäsenvaltion painostusta pehmentää alkuperäisiä ehdotuksiaan. Pakolliset toimenpiteet korvattiin hiljaisesti vapaaehtoisilla, ei-sitovilla ohjeilla, joiden tarkoituksena oli estää avoin hajaantuminen ja säilyttää konferenssin hauras diplomaattinen tasapaino.
On myös syytä huomata, että Yhdysvallat ei ole tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen osapuoli ja on virallisesti eronnut WHO:sta. Vaikka Yhdysvalloilla ei ollut suoraa roolia COP11-kokouksen keskusteluissa, sen poissaolo tuntui kuitenkin laajemmassa epäilyksessä, joka liittyi järjestön uskottavuuteen ja halukkuuteen kunnioittaa jäljellä olevien jäsentensä kulttuurisia, poliittisia ja kansallisia eroja.
Useat maat, kuten Albania, Pohjois-Makedonia, Serbia, Uusi-Seelanti, Gambia, Mosambik ja Saint Kitts ja Nevis, ilmaisivat avoimesti tukensa tupakkatuotteiden haittojen vähentämiselle ja näyttöön perustuville sääntelymenetelmille. Samaan aikaan useat vaikutusvaltaiset valtiot, erityisesti Brasilia, Intia ja Tanska, pysyivät sitoutuneina perinteisiin rajoittaviin malleihin, mikä korostaa yhä näkyvämpää globaalia kuilua.
Todisteet tosielämästä jatkavat kasaantumistaan. Ruotsin tupakoinnin lähes täydellinen poistaminen savuttomien vaihtoehtojen laajan käyttöönoton myötä, samoin kuin Uuden-Seelannin tupakoinnin jyrkkä lasku höyryttelyn omaksumisen jälkeen ne ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä tehokkaalla haittojen vähentämisellä voidaan saavuttaa. Muut maat, joissa tupakointi on historiallisen korkeaa, ovat alkaneet nähdä mitattavissa olevaa edistystä pian vastaavien strategioiden käyttöönoton jälkeen.
Kreikka on tehnyt haittojen vähentämisestä keskeisen pilarin kansallisessa tupakoinnin vastaisessa toimintasuunnitelmassaan, hyväksynyt tieteeseen perustuvia terveysväitteitä lämmitettävistä tupakkatuotteista ja havainnut tupakoinnin yleisyyden laskeneen 42 prosentista 36 prosenttiin vuosien 2021 ja 2024 välillä, mikä on 14 prosentin lasku vain kolmessa vuodessa. Tšekki Sisällyttämällä haittojen vähentämisen periaatteet kansalliseen riippuvuusstrategiaansa maa nousi EU:n johtajaksi tupakoinnin vähentämisessä ja saavutti 23 prosentin laskun samalla ajanjaksolla.
Näiden kansallisten kokeilujen jatkuvasti herättäessä huomiota, WHO:n kieltolainpainotteinen viitekehys näyttää yhä enemmän irtautuvan empiirisestä todellisuudesta. Kriitikot kuvailevat yhä useammin sitä, mikä institutionaalisesti kehystetään kansanterveyden tieteenalaksi, sekä ankaraksi että irralliseksi, enemmänkin oppiajattelua kuin modernia kansanterveyden pragmatismia heijastavaksi.
COP11-kokous oli alun perin suunniteltu pidettäväksi suljettujen ovien takana, ja kuluttajaryhmien ja haittojen vähentämistä kannattavien riippumattomien kansanterveysasiantuntijoiden osallistuminen oli rajallista. Tämä malli heikkeni viikon aikana. Eri mieltä olevat hallitukset ja kansalaisyhteiskunnan toimijat ajoivat onnistuneesti suurempaa läpinäkyvyyttä ja laajempaa osallisuutta, mikä rikkoi pitkään organisaatioiden kaikukammiona toimineen tilanteen.
Konferenssi alkoi WHO:n vaatimuksilla pakollisista kielloista ja tiukoista, yhdenmukaistetuista säännöistä. Se päättyi vapaaehtoisten, eteenpäin suuntautuvien suositusten hyväksymiseen, jotka jäivät alkuperäisten tavoitteiden ulkopuolelle. Vaikka tämä muutos on muodoltaan hienovarainen, se on merkittävä signaali siitä, että järjestön tiukka lähestymistapa on menettämässä institutionaalista vauhtiaan.
Jos WHO jatkaa lisääntyvän tieteellisen näytön ja jäsenvaltioidensa vaihtelevien realiteettien sivuuttamista, se vaarantaa itsensä sivuun juuri niissä poliittisissa keskusteluissa, joita varten se on luotu. halkeamat Nikotiininvastaisten kovan linjan kannattajien valta-asema ei ole enää teoreettista. Se laajenee, kun yhä useammat maat vahvistavat itsemääräämisoikeuttaan kansanterveyteen liittyvässä päätöksenteossa ja vaativat politiikkaa, joka asettaa haittojen vähentämisen, kuluttajien valinnanvapauden ja käytännön tulokset etusijalle vanhentuneiden dogmien sijaan.
Alun perin julkaistu tässä