WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus (FCTC) pyrkii suojelemaan terveyttä vähentämällä tupakoinnin haittoja. Sopimuspuolten konferenssin (COP) tulisi asettaa maailmanlaajuiset tupakkapolitiikat näyttöön ja haittojen vähentämiseen perustuen. COP11 kuitenkin paljastaa ongelmia, jotka uhkaavat sen tavoitteita, eikä siinä oteta huomioon sitä, mikä toimii tupakoinnin haittojen vähentämiseksi.

Tässä on yksitoista keskeistä ongelmaa, jotka heikentävät tupakkatuotteiden haittojen vähentämistä ja kansanterveyttä COP11-konferenssissa:

1. Haittojen vähentäminen hylätään järjestelmällisesti  

Haittojen vähentäminen on selkeästi määritelty tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen 1(d) artiklassa, mutta COP11-kokouksessa sitä kohdellaan tupakkateollisuuden taktiikkana. Sen sijaan, että sihteeristö ja monet kansalaisjärjestöt tukisivat näyttöön perustuvia vaihtoehtoja, kuten sähkötupakkaa ja nikotiinipusseja, ne kiistävät haittojen vähentämisen oikeutuksen ja estävät keskustelua.

2. Haittojen vähentämisen oikeudellinen perusta jätetään tarkoituksella huomiotta COP11-konferenssissa 

Keskustelut haittojen vähentämisestä on koottu asialistan kohtaan 4.5, joka käsittelee tupakoinnin torjuntaa koskevan yleissopimuksen artiklan 5.2(b) täytäntöönpanoa. Kyseinen artikla keskittyy siihen, miten hallitusten tulisi järjestää kansallinen tupakoinnin torjuntainfrastruktuurinsa, ja se on pääasiassa hallinnollinen eikä mainitse haittojen vähentämistä lainkaan. Tällä tavoin sihteeristö vältti viittaamisen artiklaan 1(d), jossa haittojen vähentäminen on nimenomaisesti tunnustettu yhdeksi sopimuksen kolmesta pilarista. Tämä oikeudellinen kehys antaa COP11-kokoukselle mahdollisuuden sivuuttaa haittojen vähentäminen näyttöön perustuvasta keskustelusta.

3. Todellisen maailman todisteet jätetään huomiotta  

Maat, kuten Ruotsi, Iso-Britannia, Japani ja Uusi-Seelanti, ovat vähentäneet tupakointia merkittävästi mahdollistamalla säänneltyjä, vähemmän haitallisia vaihtoehtoja. Terveysviranomaiset ja riippumattomat arvioinnit vahvistavat nämä tulokset, mutta COP11 ei ole ottanut näitä opetuksia huomioon.

4. Kielto oletuskäytäntönä  

Monet COP11-ehdotukset ajavat kieltoja ja rajoituksia. Historia osoittaa, että kieltolaki kääntyy itseään vastaan ajamalla tupakoitsijoita savukkeiden pariin tai laittomille markkinoille. COP11 jättää nämä tahattomat seuraukset huomiotta ja jättää huomiotta käytännönläheiset lähestymistavat.

5. Nikotiini itsessään on kohdennettua  

COP11 keskittyy nikotiinin kulutuksen vähentämiseen tupakoinnin aiheuttamien haittojen sijaan. Se jättää huomiotta sen, että nikotiini on paljon vähemmän haitallista ilman polttamista ja että tupakoinnin torjunnassa tulisi asettaa etusijalle tappavan savulle altistumisen vähentäminen.

6. Riippumattomien asiantuntijoiden poissulkeminen COP11 

Eriäviä mielipiteitä omaavien kansanterveysasiantuntijoiden poissulkeminen rajoittaa riippumattomien tiedemiesten ja tutkijoiden pääsyä mukaan, mikä vähentää näytön kriittistä arviointia ja hidastaa uusien haittojen vähentämisstrategioiden tunnustamista. Asiantuntija-avun kaventaminen voi johtaa ryhmäajatteluun ja jättää huomiotta vivahteikkaan tieteellisen keskustelun vähemmän haitallisista tuotteista ja niiden tehokkuudesta käytännössä.

7. Läpinäkyvyys ja avoimuus puuttuvat  

COP11 toimii pitkälti suljettujen ovien takana, ja sen rekisteröinti on monimutkaista sekä median ja yleisön pääsy kokouksiin rajoitettua. Tämä avoimuuden puute heikentää luottamusta, vastuullisuutta ja avointa keskustelua, jotka ovat olennaisia järkevän politiikan kannalta.

8. Artiklaa 5.3 käytetään väärin keskustelun vaientamiseen  

Artikla 5.3 on suunniteltu suojaamaan päätöksentekoa tupakkateollisuuden puuttumiselta, ja sitä käytetään aseena estämään haittojen vähentämistä kannattavien riippumattomien äänten kuuluminen syyttämällä jokaista eriävää mielipidettä teollisuuden mielipiteeksi.

9. Todisteettomien toimenpiteiden ehdotukset  

Joistakin COP-toimenpiteistä, jotka koskevat ympäristöä, vastuuta ja sääntelyä, puuttuu vankkaa näyttöä tehokkuudesta tai haittoja vähentävien vaikutusten analyysistä. Työryhmät ja sivutapahtumat osoittavat myös selkeää puolueellisuutta vaihtoehtoisia nikotiinituotteita kohtaan.

10. Ristiriita toimien ja kansanterveystavoitteiden välillä  

COP11 väittää suojelevansa terveyttä, mutta sen politiikat ovat ristiriidassa tupakoinnin todellisen vähenemisen kanssa alueilla, joilla on saatavilla haittoja vähentäviä tuotteita. EU:n nuuskakieltoa mainitaan esimerkkinä politiikasta, jolla ei ole näyttöä kansanterveydellisistä vaikutuksista.

11. Puuttuvat kuluttajien äänet  

Kuluttajilla on omakohtaista kokemusta tupakkatuotteista ja haittojen vähentämiseen tähtäävistä lähestymistavoista. Heidän näkökulmiaan ei ole edustettuna COP11-keskusteluissa, minkä seurauksena politiikat eivät heijasta todellista käyttöä, mieltymyksiä tai vähemmän haitallisiin tuotteisiin siirtymisen käytännön yksityiskohtia.

COP11 voi jatkaa todisteiden sivuuttamista ja kieltoperiaatteiden, dogmaattisten käytäntöjen täytäntöönpanoa, jotka voivat vahingoittaa tupakoitsijoita, tai se voi omaksua tupakkahaittojen vähentämisen todistettuna, eettisenä ja kustannustehokkaana tapana vähentää tupakointiin liittyviä sairauksia ja kuolemia.

Maailmanlaajuisen tupakoinnin torjunnan tulevaisuus riippuu läpinäkyvyydestä, osallisuudesta ja tieteeseen perustuvista, tosielämän tehokkuuteen perustuvista toimintalinjoista. Nyt on jäsenvaltioiden vuoro vastustaa niitä.