Viime viikolla Maailman terveysjärjestö isännöi COP11, sen lippulaivatapahtuma, joka on maailmanlaajuinen tupakoinnin torjuntakonferenssi, ja sen sijaan, että se olisi vahvistanut otettaan nikotiinipolitiikasta, se paljasti, kuinka hauras sen asialista on tullut.

WHO yritti alusta alkaen saada sen läpi tiukemmat maailmanlaajuiset toimet höyryttelyä, nikotiinipusseja ja lämmittämättömiä tuotteita vastaan – kaikki tämä ilman tieteellistä perustetta, julkista läpinäkyvyyttä tai kuluttajien osallistamista. Mutta viikon kuluessa tuo strategia alkoi purkautua. Se, minkä piti olla nikotiinivastaisten ehdotusten hiljaista kumileimasinta, muuttui avoimeksi haasteeksi WHO:n auktoriteetille.

Yhä useammat maat, mukaan lukien Uusi-Seelanti, Albania, Gambia, Mosambik, Pohjois-Makedonia, Saint Kitts ja Nevis, ja Serbia, työnnetty takaisin, He puolustivat oikeuttaan omaksua käytäntöjä, jotka heijastavat heidän omaa todellisuuttaan. He vaativat joustavuutta määräyksissä ja haittojen vähentämistä kieltojen sijaan.

COP11-kokouksen lopputulokset heijastelevat tätä vastustusta. Monet aggressiivisimmista “tulevaisuuteen suuntautuneista” säännöksistä pehmennettiin tai niistä tehtiin sitomattomia ohjeita. WHO ja sen avunantajien johtama kansalaisjärjestöjen verkosto joutuivat perääntymään, koska ne eivät kyenneet pakottamaan ylhäältä alas -malliaan herättämättä laajempaa vastustusta.

Se tosiasia, että Uusi-Seelanti, maailmanlaajuinen menestystarina haittojen vähentämisessä, sai “Likainen tuhkakuppi”"palkinto sillä sen pragmaattinen lähestymistapa vain vahvisti nykyisen järjestelmän absurdiutta. Se oli hetki, joka symboloi sitä, kuinka ideologisesti vangittu ja irrallaan toisistaan WHO:n kanssa liittoutuneista organisaatioista on tullut.

EU:n sisäinen konflikti nousi julki

Yksi viikon suurimmista yllätyksistä tuli Euroopan unionin oman valtuuskunnan sisältä. Vaikka se oli sopinut olevansa sopimatta maailmanlaajuisten kieltojen ja tulevaisuuteen suuntautuvien toimenpiteiden ajamisesta, Euroopan komissio ja Tanskan COP-puheenjohtajamaa yritti tehdä juuri niin – suljettujen ovien takana ja ilman valtuutusta.

Tämä sytytti välitöntä vastustusta Italia, Kreikka ja Puola, joka hylkäsi ehdotuksen ja paljasti syvemmän kuilun kansallisten hallitusten ja Brysselin byrokraattien välillä. Tarinasta on tullut ennakkoon tulevista taisteluista EU:n valmistautuessa päivittämään tupakkatuotedirektiiviään (TPD) ja tupakkatuotteiden valmisteverodirektiiviään (TED).

Jos komissio on halukas uhmaa sisäistä konsensusta ja asetu COP11-kokouksessa kieltojärjestöjen puolelle, Mitä kuluttajat ja sidosryhmät voivat odottaa EU-tason neuvotteluissa?

Viimeiset päivät: Sävyn muutos, mutta ei läpinäkyvyys

Lauantaihin mennessä uusien kieltojen ideologinen vauhti oli pitkälti pysähtynyt. Monet tiukimmista ehdotuksista eivät menneet läpi. Kieliä pehmennettiin, savukkeiden suodattimien kielto poistettiin ja kaikki yleissopimuksen ylittävät toimenpiteet tehtiin vapaaehtoisiksi sitovien sijaan, jolloin lopullinen päätös jätettiin kansallisille hallituksille. Tämä oli selvä merkki siitä, että WHO:n ylhäältä alas -malli oli menettänyt tehoaan. 

Seurauksena, COP11-kokouksessa voitiin saavuttaa vain sopimus tietyistä ympäristö- ja vastuukysymyksistä, kun taas FCTC:n sihteeristö joutui lykkäämään suurimman osan ehdotuksistaan COP12-kokoukseen, joka järjestetään Armeniassa vuonna 2027.

Toinen tärkeä hetki koitti, kun St. Kitts ja Nevis vaati tupakkatuotteiden haittojen vähentämistä osana kansanterveysstrategioita. Ehdotus sai merkittävää tukea muilta valtuuskunnilta, mikä osoittaa, että yhä useammat maat ovat valmiita puolustamaan tiedettä ja pragmatismia. Kieltolakia kannattavien blokkien sitkeän vastustuksen vuoksi yksimielisyyteen ei kuitenkaan päästy, eikä ehdotusta sisällytetty lopputuloksiin.

Kuitenkin, COP-prosessin rakenteelliset puutteet pysyvät ennallaan. Kokouksia pidettiin edelleen suljettujen ovien takana. Kuluttajat olivat edelleen poissuljettuja. Ja päätöksiin vaikuttivat edelleen enemmän yksityiset lahjoittajat kuin kansanterveysalan ammattilaiset tai tosielämän näyttö.

Kyllä, sävy on saattanut muuttua – mutta prosessi ei. Ennen kuin WHO avaa ovensa ja ottaa mukaan ihmiset, joihin sen politiikka vaikuttaa, COP pysyy käynnissä olevana legitimiteettikriisinä.

Meidän on edelleen vaadittava kuluttajien osallisuutta, aitoa läpinäkyvyyttä päätöksenteossa ja rehellistä, tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa nikotiinin sääntelyyn. Tämä tarkoittaa WHO:n painostamista ja instituutioiden, kuten Euroopan komission, tukemista. Vauhti on todellinen, mutta nyt on aika kiihdyttää sitä, ei perääntyä.